Pitääkö olla huolissaan, on hyvä kysymys (– ja hauska telkkariohjelma!). Huolet ja murheet ovat osa normaalia elämää, joten huolissaan pitää olla aina joskus. Mutta se, pitääkö aina olla huolissaan tai pitääkö suunnilleen kaikesta olla huolissaan, onkin jo toinen juttu.
Tunnet varmasti jonkun, joka murehtii asioita mielestäsi vähän liikaakin. Tai ehkä löydät itsestäsi murehtijan, joka katsoo aina asioita huolilinssien läpi: Entä jos se ei onnistukaan? Entä jos X sairastuu? Mitä jos joudunkin työttömäksi? Riittävätkö rahat? Miksi Y sanoi niin? Teenkö varmasti oikein? Oletko koko ajan vähän varuillasi ja valmiina, jos yhtäkkiä tapahtuisikin jotakin ikävää? Ajautuuko mielesi usein katastrofiajattelun puolelle? Koska nyt on näin, se tarkoittaa sitä, että jotakin ikävää tapahtuu. Minulla on kipua siellä ja täällä, se on varmastikin jotain vakavaa. Jos en saa tätä hoidettua, niin…En ikinä selviä tästä!
Tunnistat ehkä itsesi tai jonkun läheisesi yllä olevasta.
Huoliajatukset ovat negatiivisia ja osa niistä ei ole edes totta. Jos et tiedosta ja kyseenalaista ajatuksia, ne vievät mukanaan. Ja näin murehtiminen pääsee valloilleen ja se vie valtavasti voimia. Pikkuhiljaa se myös karkottaa ilon elämästä.
Ajatuksilla on valtavasti valtaa. Murehtiessa ne herättävät ahdistavia tunteita, mikä taas lisää huoliajatuksia, mikä taas lisää ahdistusta. Näin oravanpyörä on valmis. Ahdistuneena ja oravanpyörässä pyöriessäsi näkökenttäsi kaventuu ja keskityt vain huoliin ja murheisiin. Iloiset asiat eivät mahdu tällöin näkökenttään.
Pitkäaikainen ja ylimitoitettu murehtiminen on itse itseään ruokkiva haittaavien ajatusten ketju ja selviytymisstrategia, joka ylläpitää ahdistusta. Jatkuva ja toistuva huolien, murheiden ja pelkojen vatvominen voi olla yksi yleistyneen ahdistuneisuuden oireista. Murehtiminen voikin usein olla ahdistuksen, masennuksen tai uupumuksen taustalla. Mutta ei mitään hätää, murehtimisesta on mahdollista päästä irti! Apua saat vaikkapa minulta!